Kymmenen kilon kurimus

Viikonloppu koettaa ja se tuo mukanaan haasteita. Miten selvitä viikonlopusta ilman herkkuja? Viikonloppu on tunnetusti juuri se aika jolloin on tottunut palkitsemaan itsensä työviikosta ja on ollut mukavaa istahtaa nojatuoliin vaikkapa karkkipussin ta parin siiderin kera ja rentoutua sen kummemapaa syyllisyyttä potematta. Itselleni se on ollut todella tärkeä viikonloppuun siirtymis "rituaali" jos näin voi sanoa. Mutta miten nyt sitten kun ollaankin totaali herkkukiellossa, puhumattakaa alkoholista? Se nyt on aivan selvää että mielitekoja tulee varmasti, joten nyt on entistä tärkeämpää kehittää mielekästä tekemistä ja hoitaa palkitseminen jollain muulla tapaaa. Olen suunnitellut käyväni salilla sekä lauantaina että sunnuntaina jotta saan onnistumisen kokemuksia ja uutta pontta. Illaksi voisin varata vaikkapa vichyä tai jotain muuta sallittua ettei nyt ihan ilman mitään tarvitse olla. Lohtu se on laihakin lohtu. Tai siihen se nyt on vain visusti uskottava! Tiedän jo valmiiksi

Neljättä päivää Superdieetillä viedään!  Tänään, täytyy myöntää, tuli ensimmäinen kiukutus kun tuijotin miehen voileipiä samalla kun itse paistetun wokkia. Nälkä on kumma juttu, se aiheuttaa kummasti annoskateutta. Ei auttanut kuin paistaa wokit ja tyytyä tuskaan. Onneksi kuitenkin kiukku laantui nopeasti kun purin keskittyneesti syömään oman annokseni enkä vilkuillut puolison voileipiä. Sen jälkeen lähdimme kauppaan ja siellä sai mennä ilman että mikään olisi aiheutunut suurempaa kuolan valumista. Ostoskoriin päätyi kilotolkulla maitorahkaa, kanaa, kasviksia, salaattitarpeet, öljyä ja isännälle eväät viikonloppuun ja ensi viikolle vähän vapaammin.  Ilta on mennyt mealpreppaillessa riisiä ja kanaa. Näillä kokkailuilla pitäisi selviytyä seuraavat kaksi päivää. Huom. Näihin tulee vielä reilusti kasviksia kaveriksi. Ja kanaa. Ihan ei näin vähällä selviä... Työpäivän ajan sujui oikein mallikkaasti, ei ongelmia. Päivän yllätys tuli siinä kohti kun kiskoin komean kelin takia pitk

Pikainen päivitys tilanteeseen: Vaaka näytti 100g vähemmän kuin eilen. Eli edelleen nähtävästi nesteet ovat laskusuunnassa- onneksi. Tänään onnistui jo ruokataukojen pitäminenkin hieman paremmin, tosin iltapalaa tässä vielä kiskotaan kitusiin kellon ollessa jo asennossa nukkumaanmeno. Työpäiväkin oli hieman tavallista pidempi ja päivällisen ajankohta pääsi hieman venymään sillä halusin päivän jälkeen vielä fillaroimaan ja niin tein. Reipas 12 km lenkki aika rennolla ajolla ilman suurempaa kiirusta. Tosin taisi mennä enemmän nautiskelun kuin kuntoilun puolelle. Mielenkiinnolla odotan huomista punnitusta, vieläkö nesteitä putoaa vai tuleeko jo nollapäivä. Huomenna onkin itseasiassa vuotuinen kauppapäivä, joten lienee tässä kohti viisasta kurkistaa jääkaappiin ja listata mitä pitäisi olla ostamassa. Ja samalla katsahtaa myös ensi viikon ohjelma, tuleeko jotain muutosta johonkin kohti vai jatketaanko ihan samalla kaasulla. Villi veikkaus tai paremminkin muistikuva on että eipä siinä juurik

Aamu alkoi nälällä. Eilen tuli lopulta noin 900kcal vaje ja se tuntuu heti, niin vatsassa kuin vaa'allakin. Aamun iloinen yllätys olik vaa'an lukemat, 68,7 kg. Ainakin turvotus lähtee heti liikkeelle, ja jo se tekee olon huomattavasti paremmaksi. Päivän treenit Tänään oli töiden puolesta vapaa päivä, joten ehdin liikkumaan niin sanotusti kesken päivän. Ajatuksena oli alunperin käydä ensin kävelemässä ja sen päälle vähän jumppailla salilla, mutta järjestys kääntyikin juuri toisin päin. Salitreeni oli kovin jalkapainotteinen ja jostain syystä salilla oli todella tunkkainen ilma ja tuntui että painojen alla olevat matot haisivat lähinnä bitumilta. Kiertoharjoitusta olisi pitänyt tehdä kolme kierrosta, mutta jouduin lopettamaan toisen jälkeen koska olo niin kuvottava hajun, tunkkaisen ilman ja todennäköisesti myös liian vähän suolan saannin takia. Jumppatuokion jälkeen lähdin ulos kävelemään puoleksi tunniksi ja onneksi huono olo hieman hellitti, mutta ei poistunut kokonaan. Vasta

Niin. Miksi? No ensinnäkin ihan siksi että kaapeissa on vaatteita joihin en mahdu. Viimeinen niitti oli kun huomasin lihoneeni ulos isoimmasta juoksutakistani ja isoimmista farkuistani. Kieltäydyn ehdottomasti ostamasta uusia, sillä se olisi aivan liian helppoa. Kesällä työvaate ongelma on ratkaistu kun voin pitää trikoita. Mutta syksyllä on syytä mahtua johonkin muuhunkin. Kuten esimerkiksi ulkoiluhousuihin jotka eivät juuri nyt mene juuri puoltareittä ylemmäs. Ne olisivat kivat ja hyvännäköiset housut jos vain saisin ne päälleni. Toisekseen siksi että pidän itsestäni enemmän kun olen kevyemmässä ja vähemmän höllyvässä kunnossa.   Lisäksi tiedän tasan tarkkaan että ei laihduttaminen tästä ainakaan helpommaksi muutu kun ikää tulee. Ei pelkästään siksi että aineenvaihdunta hidastuu, lisäksi huomaan itsekin että mukavuusalueelta poistuminen vaatii entistä enemmän itsensä psyykkaamista. Sitä kummasti laiskistuu ja haluaa päästä helpommalla kuin ennen. En tiedä johtuuko pelkästään iästä va

Mitä on luvassa? Tervetuloa Mun ensimmäisen blogikirjoituksen pariin. Ja mikä tämä blogi on? Kyseessä on liki nelikymppisen naisen laihdutus ja terveysprojekti, jonka aikana on tarkoitus saada itsensä kunnostettua hyvään fyysiseen ja henkiseen kuntoon sekä pudottaa noin alkuun kymmenen kiloa. Mikäli kiloja lähtee enemmän niin ihan kiva, mutta kymppikin on jo oikein hyvä. Minulla on taustalla burn out ja SSRI- lääkitys, jonka aikana painoa pääsi kertymään salakavalasti ja tällä hetkellä on turha haaveilla että mahtuisin lähellekään vaatteita, joita olen tottunut pitämään. Ikävä kyllä. Luonnollisesti vaihtoehdoiksi jää joko hankkia isompia vaatteita tai tehdä jotain kehon koolle, tällä kertaa päädyin viimeiseen vaihtoehtoon. Nyt kun kuuppa alkaa olla siinä kunnossa että jonkinlainen itsensä tsemppaaminen on mahdollista, totesin että nyt jos koskaan aletaan tehdä läskille lähdetystä. Tänään on ensimmäinen ns. meal-prep päivä, eli teen kaikki lounaat ja päivälliset valmiiksi jotta ne on he