Siirry pääsisältöön

Perjantai ja isoimmat haasteet tähän asti edessä

Viikonloppu koettaa ja se tuo mukanaan haasteita. Miten selvitä viikonlopusta ilman herkkuja? Viikonloppu on tunnetusti juuri se aika jolloin on tottunut palkitsemaan itsensä työviikosta ja on ollut mukavaa istahtaa nojatuoliin vaikkapa karkkipussin ta parin siiderin kera ja rentoutua sen kummemapaa syyllisyyttä potematta. Itselleni se on ollut todella tärkeä viikonloppuun siirtymis "rituaali" jos näin voi sanoa.

Mutta miten nyt sitten kun ollaankin totaali herkkukiellossa, puhumattakaa alkoholista? Se nyt on aivan selvää että mielitekoja tulee varmasti, joten nyt on entistä tärkeämpää kehittää mielekästä tekemistä ja hoitaa palkitseminen jollain muulla tapaaa. Olen suunnitellut käyväni salilla sekä lauantaina että sunnuntaina jotta saan onnistumisen kokemuksia ja uutta pontta. Illaksi voisin varata vaikkapa vichyä tai jotain muuta sallittua ettei nyt ihan ilman mitään tarvitse olla. Lohtu se on laihakin lohtu. Tai siihen se nyt on vain visusti uskottava!

Tiedän jo valmiiksi että kovin helppoa ei tule olemaan, joten nyt vaan täytyy koettaa pitää tavoite kirkkaana mielessä ja heikolla hetkellä muistaa että jokainen poikkeama hidastaa ja hankaloittaa tavoitteeseen pääsyä.

Tämä mielessä kohti viikonloppua.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kysyttävää, ihmeteltävää, muuten vain sanottavaa? Heitä kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loman päätteeksi puntarille ja miten aloitan elämäntapamuutokseni?

En edes muista koska viimeksi olen käynyt vaa'alla. Tänään kuitenkin sain itseni sille houkuteltua ja voihan sen arvata että tulos ei nyt varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta ei nyt yllättänytkään. Paino ei itselleni ole niin tärkeä tavoite, enemmän olen innostunut siitä miten paljon paremmin voi ja jaksaa kun on vähän vähemmän ylimääräistä massaa ympärillä. Jo ihan niinkin yksinkertainen ja essentiaali asia kun hengittäminen on helpompaa. Puhumattakaan siitä että pitäisi liikkua reippaasti ja happea olisi hyvä saada keuhkojen täydeltä. Lihominen on pirullista, sitä pikkuhiljaa sopeutuu siihen että on pikkuisen pullukka. Niin kauan kun vaatteet, jopa ne löysimmätkin mahtuvat päälle ilman että olo on kuin kinkkurullalla, asian voi vielä sivuuttaa jotenkin. Tai kieltää, taputella, uskotella itselleen että äkkiäkös pari kiloa saa pois. Ja sitten sujuvasti unohtaa koko jutun ja jatkaa samaan malliin kunnes huomaa että vaatteet eivät kertakaikkiaan mahdu päälle.  Isoin juttu on se että
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minäkö vyötärölihava?

Olen kesälomalla. Ollut jo kolmisen viikkoa ja tänään todettuani etten saanut ahdettua vaellushousuja (edes niitä isoimpia) päälleni, aloin etsiä uusia. Löysikin kivoja malleja Luhdalta ja aprikoidessani kokoa päädyin mittaamaan vyötärön ympärysmittani.  Pyhä Jysäys ja Turusen pyssyt, 90cm! En olisi uskonut että tässä on käynyt näin että olen virallisesti, perkele, vyötärölihava. Miten hitossa tuo on noin paisunut? Hormonit? Alkoholi? Herkuttelu? Annoskoot? Väärä annostus ja ajoitus? Liian vähäinen liikunta? Vai kaikki yhdessä? Oli miten oli, nyt ollaan siinä pisteessä että on pakko alkaa tekemään asialle jotain jo ihan terveydenkin kannalta. Damn. Olen periaatteessa suht aktiivinen, arkiliikuntaa tulee paljon jo työmatkalla kun kuljen fillarilla duuniin, mutta olen kieltämättä perso herkuille ja annoskoot ovat karanneet käsistä. Kesällä on tullut lisäksi tissutettua turhan paljon, se myönnetään. Taidan olla myös aika mukavuudenhaluinen. Kukapa ei olisi. Mutta selitykset sikseen. Synni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Wanhat postaukset ja häpeä epäonnistumisesta.

Myönnetään, en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Viimeinen lässähtänyt laihdutuskuuri (en pidä tuosta sanasta.) loppui kuin kuuluisa kanan lento ja luovutin totaalisesti. Ja niin loppui myös kirjoitusinto. Olkoon koko paska, en halunnut enää nähdään vanhoja postauksia enkä nähdä omaa saamattomuuttani. Hävetti ja hävettää edelleen; ei tosin enää niin paljon sillä palautin postaukset julkisiksi. Ne ovat kuitenkin osia matkasta, niitä joista on opittu. "Ei näin."- voisi olla se oppi. Kauhealla tohinalla projekti alkuun ja sitten ei jaksakaan kun motivaatiota ei enään ole. Kun innostus loppui, loppui kaikki. En ajatellut että miten jatkumo saadaan pysymään myös silloin kun ei tunnu motivoituneelta ja kaikkivoipalta. Vastaus on, rutiineilla ja pienillä muutoksilla kerrallaan jotta ne pysyvät helposti myös silloin kun kaikki on perseestä. Aina ei voi olla ihan hirveä draivi päällä, se että sitä ei ole, on ihan inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Tässä sitä ollaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää