Siirry pääsisältöön

Viikko yksi, päivä kolme. Paino edelleen laskussa. Woop Woop!

Pikainen päivitys tilanteeseen: Vaaka näytti 100g vähemmän kuin eilen. Eli edelleen nähtävästi nesteet ovat laskusuunnassa- onneksi.

Tänään onnistui jo ruokataukojen pitäminenkin hieman paremmin, tosin iltapalaa tässä vielä kiskotaan kitusiin kellon ollessa jo asennossa nukkumaanmeno. Työpäiväkin oli hieman tavallista pidempi ja päivällisen ajankohta pääsi hieman venymään sillä halusin päivän jälkeen vielä fillaroimaan ja niin tein. Reipas 12 km lenkki aika rennolla ajolla ilman suurempaa kiirusta. Tosin taisi mennä enemmän nautiskelun kuin kuntoilun puolelle.

Mielenkiinnolla odotan huomista punnitusta, vieläkö nesteitä putoaa vai tuleeko jo nollapäivä. Huomenna onkin itseasiassa vuotuinen kauppapäivä, joten lienee tässä kohti viisasta kurkistaa jääkaappiin ja listata mitä pitäisi olla ostamassa. Ja samalla katsahtaa myös ensi viikon ohjelma, tuleeko jotain muutosta johonkin kohti vai jatketaanko ihan samalla kaasulla. Villi veikkaus tai paremminkin muistikuva on että eipä siinä juurikaan taida muutosta tulla, jos jotain tapahtuu niin jotain palautusjuomia tai muuta sellaista saattaa tipahtaa pois.

Anyway, vahva alku ja hyvälle tuntuu. 

Tsemppiä teille muillekin siellä jotka blogiin olette eksyneet!

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kysyttävää, ihmeteltävää, muuten vain sanottavaa? Heitä kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loman päätteeksi puntarille ja miten aloitan elämäntapamuutokseni?

En edes muista koska viimeksi olen käynyt vaa'alla. Tänään kuitenkin sain itseni sille houkuteltua ja voihan sen arvata että tulos ei nyt varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta ei nyt yllättänytkään. Paino ei itselleni ole niin tärkeä tavoite, enemmän olen innostunut siitä miten paljon paremmin voi ja jaksaa kun on vähän vähemmän ylimääräistä massaa ympärillä. Jo ihan niinkin yksinkertainen ja essentiaali asia kun hengittäminen on helpompaa. Puhumattakaan siitä että pitäisi liikkua reippaasti ja happea olisi hyvä saada keuhkojen täydeltä. Lihominen on pirullista, sitä pikkuhiljaa sopeutuu siihen että on pikkuisen pullukka. Niin kauan kun vaatteet, jopa ne löysimmätkin mahtuvat päälle ilman että olo on kuin kinkkurullalla, asian voi vielä sivuuttaa jotenkin. Tai kieltää, taputella, uskotella itselleen että äkkiäkös pari kiloa saa pois. Ja sitten sujuvasti unohtaa koko jutun ja jatkaa samaan malliin kunnes huomaa että vaatteet eivät kertakaikkiaan mahdu päälle.  Isoin juttu on se että
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minäkö vyötärölihava?

Olen kesälomalla. Ollut jo kolmisen viikkoa ja tänään todettuani etten saanut ahdettua vaellushousuja (edes niitä isoimpia) päälleni, aloin etsiä uusia. Löysikin kivoja malleja Luhdalta ja aprikoidessani kokoa päädyin mittaamaan vyötärön ympärysmittani.  Pyhä Jysäys ja Turusen pyssyt, 90cm! En olisi uskonut että tässä on käynyt näin että olen virallisesti, perkele, vyötärölihava. Miten hitossa tuo on noin paisunut? Hormonit? Alkoholi? Herkuttelu? Annoskoot? Väärä annostus ja ajoitus? Liian vähäinen liikunta? Vai kaikki yhdessä? Oli miten oli, nyt ollaan siinä pisteessä että on pakko alkaa tekemään asialle jotain jo ihan terveydenkin kannalta. Damn. Olen periaatteessa suht aktiivinen, arkiliikuntaa tulee paljon jo työmatkalla kun kuljen fillarilla duuniin, mutta olen kieltämättä perso herkuille ja annoskoot ovat karanneet käsistä. Kesällä on tullut lisäksi tissutettua turhan paljon, se myönnetään. Taidan olla myös aika mukavuudenhaluinen. Kukapa ei olisi. Mutta selitykset sikseen. Synni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Wanhat postaukset ja häpeä epäonnistumisesta.

Myönnetään, en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Viimeinen lässähtänyt laihdutuskuuri (en pidä tuosta sanasta.) loppui kuin kuuluisa kanan lento ja luovutin totaalisesti. Ja niin loppui myös kirjoitusinto. Olkoon koko paska, en halunnut enää nähdään vanhoja postauksia enkä nähdä omaa saamattomuuttani. Hävetti ja hävettää edelleen; ei tosin enää niin paljon sillä palautin postaukset julkisiksi. Ne ovat kuitenkin osia matkasta, niitä joista on opittu. "Ei näin."- voisi olla se oppi. Kauhealla tohinalla projekti alkuun ja sitten ei jaksakaan kun motivaatiota ei enään ole. Kun innostus loppui, loppui kaikki. En ajatellut että miten jatkumo saadaan pysymään myös silloin kun ei tunnu motivoituneelta ja kaikkivoipalta. Vastaus on, rutiineilla ja pienillä muutoksilla kerrallaan jotta ne pysyvät helposti myös silloin kun kaikki on perseestä. Aina ei voi olla ihan hirveä draivi päällä, se että sitä ei ole, on ihan inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Tässä sitä ollaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää