Superdieetti alkoi. Viikko yksi, päivä yksi.

Aamu alkoi nälällä. Eilen tuli lopulta noin 900kcal vaje ja se tuntuu heti, niin vatsassa kuin vaa'allakin. Aamun iloinen yllätys olik vaa'an lukemat, 68,7 kg. Ainakin turvotus lähtee heti liikkeelle, ja jo se tekee olon huomattavasti paremmaksi.

Päivän treenit

Tänään oli töiden puolesta vapaa päivä, joten ehdin liikkumaan niin sanotusti kesken päivän. Ajatuksena oli alunperin käydä ensin kävelemässä ja sen päälle vähän jumppailla salilla, mutta järjestys kääntyikin juuri toisin päin.

Salitreeni oli kovin jalkapainotteinen ja jostain syystä salilla oli todella tunkkainen ilma ja tuntui että painojen alla olevat matot haisivat lähinnä bitumilta. Kiertoharjoitusta olisi pitänyt tehdä kolme kierrosta, mutta jouduin lopettamaan toisen jälkeen koska olo niin kuvottava hajun, tunkkaisen ilman ja todennäköisesti myös liian vähän suolan saannin takia. Jumppatuokion jälkeen lähdin ulos kävelemään puoleksi tunniksi ja onneksi huono olo hieman hellitti, mutta ei poistunut kokonaan. Vasta kun kotona otin hieman suolaa, olo parani kummasti.

Seuraavalla kerralla otan salilla mukaan ripauksella suolaa maustettua vettä jotta olo ei mene yhtä huonoksi. Todella toivon myös että ihan tuollaista oloa ei tulisi enää, ei ole kivaa jättää treeniä kesken moisen takia.

Muutoin ei mitään kummallista, ehkä hieman tavallista väsyneempi olo mutta sekin onneksi meni ohi ja alkuillasta oli taas mukavan virkeä olo.

Kaikenkaikkiaan ihan kelpo aloitus. Mutta toivottavasti se haju salilla hieman vähenee sillä se oikeasti oli aikamoinen...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loman päätteeksi puntarille ja miten aloitan elämäntapamuutokseni?

En edes muista koska viimeksi olen käynyt vaa'alla. Tänään kuitenkin sain itseni sille houkuteltua ja voihan sen arvata että tulos ei nyt varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta ei nyt yllättänytkään. Paino ei itselleni ole niin tärkeä tavoite, enemmän olen innostunut siitä miten paljon paremmin voi ja jaksaa kun on vähän vähemmän ylimääräistä massaa ympärillä. Jo ihan niinkin yksinkertainen ja essentiaali asia kun hengittäminen on helpompaa. Puhumattakaan siitä että pitäisi liikkua reippaasti ja happea olisi hyvä saada keuhkojen täydeltä. Lihominen on pirullista, sitä pikkuhiljaa sopeutuu siihen että on pikkuisen pullukka. Niin kauan kun vaatteet, jopa ne löysimmätkin mahtuvat päälle ilman että olo on kuin kinkkurullalla, asian voi vielä sivuuttaa jotenkin. Tai kieltää, taputella, uskotella itselleen että äkkiäkös pari kiloa saa pois. Ja sitten sujuvasti unohtaa koko jutun ja jatkaa samaan malliin kunnes huomaa että vaatteet eivät kertakaikkiaan mahdu päälle. Isoin juttu on se että

Lue lisää

Minäkö vyötärölihava?

Olen kesälomalla. Ollut jo kolmisen viikkoa ja tänään todettuani etten saanut ahdettua vaellushousuja (edes niitä isoimpia) päälleni, aloin etsiä uusia. Löysikin kivoja malleja Luhdalta ja aprikoidessani kokoa päädyin mittaamaan vyötärön ympärysmittani. Pyhä Jysäys ja Turusen pyssyt, 90cm! En olisi uskonut että tässä on käynyt näin että olen virallisesti, perkele, vyötärölihava. Miten hitossa tuo on noin paisunut? Hormonit? Alkoholi? Herkuttelu? Annoskoot? Väärä annostus ja ajoitus? Liian vähäinen liikunta? Vai kaikki yhdessä? Oli miten oli, nyt ollaan siinä pisteessä että on pakko alkaa tekemään asialle jotain jo ihan terveydenkin kannalta. Damn. Olen periaatteessa suht aktiivinen, arkiliikuntaa tulee paljon jo työmatkalla kun kuljen fillarilla duuniin, mutta olen kieltämättä perso herkuille ja annoskoot ovat karanneet käsistä. Kesällä on tullut lisäksi tissutettua turhan paljon, se myönnetään. Taidan olla myös aika mukavuudenhaluinen. Kukapa ei olisi. Mutta selitykset sikseen. Synni

Lue lisää

Wanhat postaukset ja häpeä epäonnistumisesta.

Myönnetään, en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Viimeinen lässähtänyt laihdutuskuuri (en pidä tuosta sanasta.) loppui kuin kuuluisa kanan lento ja luovutin totaalisesti. Ja niin loppui myös kirjoitusinto. Olkoon koko paska, en halunnut enää nähdään vanhoja postauksia enkä nähdä omaa saamattomuuttani. Hävetti ja hävettää edelleen; ei tosin enää niin paljon sillä palautin postaukset julkisiksi. Ne ovat kuitenkin osia matkasta, niitä joista on opittu. "Ei näin."- voisi olla se oppi. Kauhealla tohinalla projekti alkuun ja sitten ei jaksakaan kun motivaatiota ei enään ole. Kun innostus loppui, loppui kaikki. En ajatellut että miten jatkumo saadaan pysymään myös silloin kun ei tunnu motivoituneelta ja kaikkivoipalta. Vastaus on, rutiineilla ja pienillä muutoksilla kerrallaan jotta ne pysyvät helposti myös silloin kun kaikki on perseestä. Aina ei voi olla ihan hirveä draivi päällä, se että sitä ei ole, on ihan inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Tässä sitä ollaan.

Lue lisää

Kymmenen kilon kurimus

Hae tästä blogista