Viimeinen postaus jäi lauseeseen, mitä minulle kuuluu? Jäin pohtimaan tätä ja huomasin että minulla on jatkuva "vastustaminen" päällä, liittyen niin terveempiin elämäntapoihin kuin muuhunkin elämään. Jotenkin tuntuu että sitä koetaa pakottaa itseään tekemään asioita ja valintoja vaikka ei oikeastaan edes tiedä miksi ja onko siihen haluakaan. Sitä elää elämäänsä ja ohaa itseään automaatilla tiettyihin uomiin, koska niin kuuluu tehdä. Ja pakottamallahan ei yleensä hyvä heilu. Eli mitä minulle kuuluu, on jatkuvaa suorittamista ehdoilla jotka olen itselleni ladellut ilman että olen oikeastaan pohtinut sen mielekkyyttä tai mistä nämä ehdot tulevat. Nykypäivänä kuuluu näyttää siltä ja tältä, tehdä niin ja niin paljon töitä, vapaa-ajalla olla ensiluokkainen kaikessa siinä mitä tekee. Ei ihme että koko homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa jos löysää ei ole missään kohti. Sitten sitä kokee repsahtavansa ja olevansa jollain tapaa huono ja kelvoton pään ottaessa "pakkolomaa"
Tervetuloa mukaan matkalle kohta nelikymppisen naisen itsensä kunnostus projektiin! Täällä tasapainoillaan itsensä hyväksymisen ja itsensä kehittämisen välillä. Ja haaveillaan mahtuvansa samoihin kuteisiin kun kymmenen kiloa ja vuotta sitten.