Siirry pääsisältöön

Laihdutus - ja kuntoprojektin aloitus ja mistä lähtökohdasta lähdetään tekemään ja mitä.

Mitä on luvassa?

Tervetuloa Mun ensimmäisen blogikirjoituksen pariin.

Ja mikä tämä blogi on? Kyseessä on liki nelikymppisen naisen laihdutus ja terveysprojekti, jonka aikana on tarkoitus saada itsensä kunnostettua hyvään fyysiseen ja henkiseen kuntoon sekä pudottaa noin alkuun kymmenen kiloa. Mikäli kiloja lähtee enemmän niin ihan kiva, mutta kymppikin on jo oikein hyvä.

Minulla on taustalla burn out ja SSRI- lääkitys, jonka aikana painoa pääsi kertymään salakavalasti ja tällä hetkellä on turha haaveilla että mahtuisin lähellekään vaatteita, joita olen tottunut pitämään. Ikävä kyllä. Luonnollisesti vaihtoehdoiksi jää joko hankkia isompia vaatteita tai tehdä jotain kehon koolle, tällä kertaa päädyin viimeiseen vaihtoehtoon.

Nyt kun kuuppa alkaa olla siinä kunnossa että jonkinlainen itsensä tsemppaaminen on mahdollista, totesin että nyt jos koskaan aletaan tehdä läskille lähdetystä.

Tänään on ensimmäinen ns. meal-prep päivä, eli teen kaikki lounaat ja päivälliset valmiiksi jotta ne on helppo vain ottaa ja syödä, ilman sen kummempaa meittimistä että mitähän sitä söisi. Tämän olen huomannut olevan helpottava tekijä jo edelliseltä laihdutuskerralta.

Aseena laihduttamisen kanssa käytän vanhaa Superdieetti -ohjetta joka lienee liki 10 vuotta vanha (toiminee edelleen ihan yhtä hyvin kuin ennenkin) ja runsasta liikuntaa- tykkään muun muassa pyöräillä niin se olkoon meikäläisen pääasiallinen aerobinen harjoitus. Jumppa osastosta en ole vielä varma, miten sen suhteen saan aikataulut ja motivaation järjestettyä, mutta katsotaan. Minulla on kyllä kuntosali taloyhtion alakerrassa, joten tekosyyt lienee torpattu jo tässä vaiheessa.

Tänään söin ja liikuin...

Söin suurinpiirtein fiksusti, tosin en vielä tänään ole virallisella dieetillä, sillä se alkaa huomenna. Maanantaina, kuten kaikki maailmaa mullistavat terveys projektit, uusi viikko, uusi mahdollisuus. Superdieetillähän ei leipää ole, eikä maksamakkaraa, joten tuhosin kolme siivua jääkaapissa killuvaa aurinkokuivattua maksamakkaraa Pienten pyöreiden näkkäreiden kaverina. Koska eihän niitä voi poiskaan laittaa ja isäntä ei maksamakkarasta piittaa. Ja pari siivua juustoa, iso läjä kurkkua. Muutoin onkin sitten menty jo aika nätisti ohjelappusen sanelemilla ruokateeseillä.

Mitenkäs sitä sitten on liikuttu? No pyörällä. Kävin ulkoiluttamassa maantiepyörääni 39,2km lenkillä reippaalla 23km/h keskinopeudella. Kalorin kulutus mukavat 681kcal. Samalla tuli testattua uusi satula, joka on naisen anatomialle hieman armollisempi kuin edellinen jakkara, joka sai paikat puuduksiin jo 20km kohdalla. Oikein oli sopiva  ja jahka tästä ahteri vielä tottuu muuten pidemmän matkan ajeluun niin uskoisin että on oikein minulle sopiva varuste.

Lisäksi kävimme kävelemässä reippaat kolme kilometriä lähi alueen uudella kukkaistutus alueella. Oletan että kyseessä on jonkin sortin alppiruusut. Ihana paikka ja samalla kulutettiin vielä pari sataa kilokaloria lisää.





Paljonko painan?

Tänä aamuna vaa'alla törötti lukema 69,2kg.  Jos nyt edes tuonne kuuden kympin alle pääsisi niin kivat mulle. Kuvia en nyt vielä ottanut, mutta pakkohan ne projektin aloituskuvatkin on ottaa. Muuten jää kaivelemaan tyyliin että "olisinpa ottanut ne niin nyt olisi kiva verrata"

Viimeisin pituusmittaus meikäläisen valtavasta rungosta oli 159cm. En tiedä sitten miten validi mitta tuo on tänä päivänä, mutta luottaisin siihen että ihan niin paljon ei ole ryhti romahtanut että olisi muuttunut.

Eli speksit olivat siinä, kaikessa lyhykäisyydessään.

Loppukaneetti tälle päivää

Tästä on kiva jatkaa eteenpäin, huomenna on totuuden hetki ja homma aloitetaan ihan todenteolla- Mielenkiinnolla odotan, millaisen tuloksen saan kesän aikana. 


Tervetuloa terveempi ja kevyempi kesä!




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kysyttävää, ihmeteltävää, muuten vain sanottavaa? Heitä kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loman päätteeksi puntarille ja miten aloitan elämäntapamuutokseni?

En edes muista koska viimeksi olen käynyt vaa'alla. Tänään kuitenkin sain itseni sille houkuteltua ja voihan sen arvata että tulos ei nyt varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta ei nyt yllättänytkään. Paino ei itselleni ole niin tärkeä tavoite, enemmän olen innostunut siitä miten paljon paremmin voi ja jaksaa kun on vähän vähemmän ylimääräistä massaa ympärillä. Jo ihan niinkin yksinkertainen ja essentiaali asia kun hengittäminen on helpompaa. Puhumattakaan siitä että pitäisi liikkua reippaasti ja happea olisi hyvä saada keuhkojen täydeltä. Lihominen on pirullista, sitä pikkuhiljaa sopeutuu siihen että on pikkuisen pullukka. Niin kauan kun vaatteet, jopa ne löysimmätkin mahtuvat päälle ilman että olo on kuin kinkkurullalla, asian voi vielä sivuuttaa jotenkin. Tai kieltää, taputella, uskotella itselleen että äkkiäkös pari kiloa saa pois. Ja sitten sujuvasti unohtaa koko jutun ja jatkaa samaan malliin kunnes huomaa että vaatteet eivät kertakaikkiaan mahdu päälle.  Isoin juttu on se että
Lähetä kommentti
Lue lisää

Minäkö vyötärölihava?

Olen kesälomalla. Ollut jo kolmisen viikkoa ja tänään todettuani etten saanut ahdettua vaellushousuja (edes niitä isoimpia) päälleni, aloin etsiä uusia. Löysikin kivoja malleja Luhdalta ja aprikoidessani kokoa päädyin mittaamaan vyötärön ympärysmittani.  Pyhä Jysäys ja Turusen pyssyt, 90cm! En olisi uskonut että tässä on käynyt näin että olen virallisesti, perkele, vyötärölihava. Miten hitossa tuo on noin paisunut? Hormonit? Alkoholi? Herkuttelu? Annoskoot? Väärä annostus ja ajoitus? Liian vähäinen liikunta? Vai kaikki yhdessä? Oli miten oli, nyt ollaan siinä pisteessä että on pakko alkaa tekemään asialle jotain jo ihan terveydenkin kannalta. Damn. Olen periaatteessa suht aktiivinen, arkiliikuntaa tulee paljon jo työmatkalla kun kuljen fillarilla duuniin, mutta olen kieltämättä perso herkuille ja annoskoot ovat karanneet käsistä. Kesällä on tullut lisäksi tissutettua turhan paljon, se myönnetään. Taidan olla myös aika mukavuudenhaluinen. Kukapa ei olisi. Mutta selitykset sikseen. Synni
Lähetä kommentti
Lue lisää

Wanhat postaukset ja häpeä epäonnistumisesta.

Myönnetään, en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Viimeinen lässähtänyt laihdutuskuuri (en pidä tuosta sanasta.) loppui kuin kuuluisa kanan lento ja luovutin totaalisesti. Ja niin loppui myös kirjoitusinto. Olkoon koko paska, en halunnut enää nähdään vanhoja postauksia enkä nähdä omaa saamattomuuttani. Hävetti ja hävettää edelleen; ei tosin enää niin paljon sillä palautin postaukset julkisiksi. Ne ovat kuitenkin osia matkasta, niitä joista on opittu. "Ei näin."- voisi olla se oppi. Kauhealla tohinalla projekti alkuun ja sitten ei jaksakaan kun motivaatiota ei enään ole. Kun innostus loppui, loppui kaikki. En ajatellut että miten jatkumo saadaan pysymään myös silloin kun ei tunnu motivoituneelta ja kaikkivoipalta. Vastaus on, rutiineilla ja pienillä muutoksilla kerrallaan jotta ne pysyvät helposti myös silloin kun kaikki on perseestä. Aina ei voi olla ihan hirveä draivi päällä, se että sitä ei ole, on ihan inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Tässä sitä ollaan.
Lähetä kommentti
Lue lisää