Kaikki alkaa siitä että uskaltaa myöntää totuuden

Kyllä minä sen tiesin että olen lihonut. Jokainen tuskailu vaatteiden kanssa ja puristavan housun kauluksen päällä röllöttävä ihramakkara huusi totuutta päin naamaa. En uskaltanut katsoa peiliin, otin kiireesti kaapista päälleni jotain joka ei purista, kuten leggingsit ja A-linjaisen mekon tai tunikan jotta totuus olisi taas mukavasti piilotettu.

Totuus koko komeudessaan paljastui vasta kun mittasin vyötärön ympärysmittani ja sanottakoon että se oli suuri järkytys ja sysäys alkaa tekemään asialle jotain. Ensi paniikissa ajattelin että nyt aloitetaan sellainen kitukuuri että veri ikenistä tirisee mutta tiedän jo ennestään että se ei kauas kanna. Kilot tulevat takaisin ja koen jälleen epäonnistuneeni. Sitten ollaan taas samassa pisteessä kuin nyt. Piilottelemassa totuutta itseltäni ja työntämässä päätä pensaaseen ettei vaan tarvitse kohdata itseään.

Uskon että tieto ja tietoisuus on avain pysyvään muutokseen. Löysin netistä hyviä oppaita, joiden kaikkien pääsanoma on että pieniä muutoksia jotka on hallittavissa jolloin ne muuttuvat pikkuhiljaa rutiineiksi. 

Seuraavat kaksi viikkoa opettelen syömään kunnon aamupalan ja lounaan sekä syömään säännöllisesti. IItselläni iso kompastuskivi on iltaan painottuva syöminen, jolloin tulee helposti syötyä liikaa ja liian nopeasti. Tässä kohtaa en edes yritä pienentää annoksia enkä aloita mitään järjetöntä kuntokuuria; liikun sen mikä tuntuu hyvältä ja sillä tavalla mikä on kivaa. 

Tavoitteenani on hyvinvointi ja tasapainoinen olo. Uskon että siinä samalla vyötärön ympärys asettuu kyllä normaalimittoihin ja vatsamakkarat pienentyvät eikä vaatteiden alle tarvitse enää piiloutua.