Siirry pääsisältöön

Loman päätteeksi puntarille ja miten aloitan elämäntapamuutokseni?

En edes muista koska viimeksi olen käynyt vaa'alla. Tänään kuitenkin sain itseni sille houkuteltua ja voihan sen arvata että tulos ei nyt varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta ei nyt yllättänytkään. Paino ei itselleni ole niin tärkeä tavoite, enemmän olen innostunut siitä miten paljon paremmin voi ja jaksaa kun on vähän vähemmän ylimääräistä massaa ympärillä. Jo ihan niinkin yksinkertainen ja essentiaali asia kun hengittäminen on helpompaa. Puhumattakaan siitä että pitäisi liikkua reippaasti ja happea olisi hyvä saada keuhkojen täydeltä.

Lihominen on pirullista, sitä pikkuhiljaa sopeutuu siihen että on pikkuisen pullukka. Niin kauan kun vaatteet, jopa ne löysimmätkin mahtuvat päälle ilman että olo on kuin kinkkurullalla, asian voi vielä sivuuttaa jotenkin. Tai kieltää, taputella, uskotella itselleen että äkkiäkös pari kiloa saa pois. Ja sitten sujuvasti unohtaa koko jutun ja jatkaa samaan malliin kunnes huomaa että vaatteet eivät kertakaikkiaan mahdu päälle. 

Isoin juttu on se että saa itsensä oikeasti ymmärtämään mikä mättää ja mitä täytyy tehdä. Eräänlainen automaattiasetus takaraivossa ja rutiinien rakentaminen terveemmän ja paremman olon saavuttamiseksi ja ylläpitämiseen. 


Olen nyt viikon ajan Pohjoisen lomalla syönyt kunnon aamupalan ja huomaan että iltasyöminen on jäänyt vähemmälle. Seuraava steppi tulee ensi viikolla automaattisesti kun työt alkavat ja silloin varaan itselleni kunnon lounaan ja aikaa sen syömiseen. Olen yrittäjä ja monesti käy niin että ei ehdi syödä rauhassa tai eväät ovat osastoa proteiinipatukka ja kahvi. Ei ihme että illalla syöminen karkaa käsistä ja ei jaksa liikkua. Aion tehdä viikon eväät valmiiksi annosrasioihin jotta aina on saatavilla hyvää ja terveellistä syötävää. Meillä on käytössä pakastin, joten säilyvyys ei ole ongelma. 

Huomenna olen lähdössä kyläilemään vanhan ystävän luokse jota en ole nähnyt 17 vuoteen. En ajattele mahdollista herkuttelua repsahduksena vaan elämänä. Uskon että jos perustukset elämäntaparemontille ovat kunnossa, ei yksi kyläily sitä kaada. Tässä ollaan tekemässä loppuelämän muutosta ja varmasti loppuelämän aikana tulee vielä monta kyläilyreissua. Toivottavasti tulee, sillä ihmissuhteet ovat yksi terveellisen elämän ja hyvinvoinnin peruskiviä.

Mukavaa viikonloppua sinulle, terkuin Anu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Wanhat postaukset ja häpeä epäonnistumisesta.

Myönnetään, en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Viimeinen lässähtänyt laihdutuskuuri (en pidä tuosta sanasta.) loppui kuin kuuluisa kanan lento ja luovutin totaalisesti. Ja niin loppui myös kirjoitusinto. Olkoon koko paska, en halunnut enää nähdään vanhoja postauksia enkä nähdä omaa saamattomuuttani. Hävetti ja hävettää edelleen; ei tosin enää niin paljon sillä palautin postaukset julkisiksi. Ne ovat kuitenkin osia matkasta, niitä joista on opittu. "Ei näin."- voisi olla se oppi. Kauhealla tohinalla projekti alkuun ja sitten ei jaksakaan kun motivaatiota ei enään ole. Kun innostus loppui, loppui kaikki. En ajatellut että miten jatkumo saadaan pysymään myös silloin kun ei tunnu motivoituneelta ja kaikkivoipalta. Vastaus on, rutiineilla ja pienillä muutoksilla kerrallaan jotta ne pysyvät helposti myös silloin kun kaikki on perseestä. Aina ei voi olla ihan hirveä draivi päällä, se että sitä ei ole, on ihan inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Tässä sitä ollaan.

Minäkö vyötärölihava?

Olen kesälomalla. Ollut jo kolmisen viikkoa ja tänään todettuani etten saanut ahdettua vaellushousuja (edes niitä isoimpia) päälleni, aloin etsiä uusia. Löysikin kivoja malleja Luhdalta ja aprikoidessani kokoa päädyin mittaamaan vyötärön ympärysmittani.  Pyhä Jysäys ja Turusen pyssyt, 90cm! En olisi uskonut että tässä on käynyt näin että olen virallisesti, perkele, vyötärölihava. Miten hitossa tuo on noin paisunut? Hormonit? Alkoholi? Herkuttelu? Annoskoot? Väärä annostus ja ajoitus? Liian vähäinen liikunta? Vai kaikki yhdessä? Oli miten oli, nyt ollaan siinä pisteessä että on pakko alkaa tekemään asialle jotain jo ihan terveydenkin kannalta. Damn. Olen periaatteessa suht aktiivinen, arkiliikuntaa tulee paljon jo työmatkalla kun kuljen fillarilla duuniin, mutta olen kieltämättä perso herkuille ja annoskoot ovat karanneet käsistä. Kesällä on tullut lisäksi tissutettua turhan paljon, se myönnetään. Taidan olla myös aika mukavuudenhaluinen. Kukapa ei olisi. Mutta selitykset sikseen. Synni