En edes muista koska viimeksi olen käynyt vaa'alla. Tänään kuitenkin sain itseni sille houkuteltua ja voihan sen arvata että tulos ei nyt varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta ei nyt yllättänytkään. Paino ei itselleni ole niin tärkeä tavoite, enemmän olen innostunut siitä miten paljon paremmin voi ja jaksaa kun on vähän vähemmän ylimääräistä massaa ympärillä. Jo ihan niinkin yksinkertainen ja essentiaali asia kun hengittäminen on helpompaa. Puhumattakaan siitä että pitäisi liikkua reippaasti ja happea olisi hyvä saada keuhkojen täydeltä.
Lihominen on pirullista, sitä pikkuhiljaa sopeutuu siihen että on pikkuisen pullukka. Niin kauan kun vaatteet, jopa ne löysimmätkin mahtuvat päälle ilman että olo on kuin kinkkurullalla, asian voi vielä sivuuttaa jotenkin. Tai kieltää, taputella, uskotella itselleen että äkkiäkös pari kiloa saa pois. Ja sitten sujuvasti unohtaa koko jutun ja jatkaa samaan malliin kunnes huomaa että vaatteet eivät kertakaikkiaan mahdu päälle.
Isoin juttu on se että saa itsensä oikeasti ymmärtämään mikä mättää ja mitä täytyy tehdä. Eräänlainen automaattiasetus takaraivossa ja rutiinien rakentaminen terveemmän ja paremman olon saavuttamiseksi ja ylläpitämiseen.
Olen nyt viikon ajan Pohjoisen lomalla syönyt kunnon aamupalan ja huomaan että iltasyöminen on jäänyt vähemmälle. Seuraava steppi tulee ensi viikolla automaattisesti kun työt alkavat ja silloin varaan itselleni kunnon lounaan ja aikaa sen syömiseen. Olen yrittäjä ja monesti käy niin että ei ehdi syödä rauhassa tai eväät ovat osastoa proteiinipatukka ja kahvi. Ei ihme että illalla syöminen karkaa käsistä ja ei jaksa liikkua. Aion tehdä viikon eväät valmiiksi annosrasioihin jotta aina on saatavilla hyvää ja terveellistä syötävää. Meillä on käytössä pakastin, joten säilyvyys ei ole ongelma.
Huomenna olen lähdössä kyläilemään vanhan ystävän luokse jota en ole nähnyt 17 vuoteen. En ajattele mahdollista herkuttelua repsahduksena vaan elämänä. Uskon että jos perustukset elämäntaparemontille ovat kunnossa, ei yksi kyläily sitä kaada. Tässä ollaan tekemässä loppuelämän muutosta ja varmasti loppuelämän aikana tulee vielä monta kyläilyreissua. Toivottavasti tulee, sillä ihmissuhteet ovat yksi terveellisen elämän ja hyvinvoinnin peruskiviä.
Mukavaa viikonloppua sinulle, terkuin Anu
Kommentit
Lähetä kommentti
Kysyttävää, ihmeteltävää, muuten vain sanottavaa? Heitä kommentilla!