Onko tavoitteita järkevää aina asettaa?

 Viimeinen postaus jäi lauseeseen, mitä minulle kuuluu?

Jäin pohtimaan tätä ja huomasin että minulla on jatkuva "vastustaminen" päällä, liittyen niin terveempiin elämäntapoihin kuin muuhunkin elämään. Jotenkin tuntuu että sitä koetaa pakottaa itseään tekemään asioita ja valintoja vaikka ei oikeastaan edes tiedä miksi ja onko siihen haluakaan. Sitä elää elämäänsä ja ohaa itseään automaatilla tiettyihin uomiin, koska niin kuuluu tehdä. Ja pakottamallahan ei yleensä hyvä heilu.

Eli mitä minulle kuuluu, on jatkuvaa suorittamista ehdoilla jotka olen itselleni ladellut ilman että olen oikeastaan pohtinut sen mielekkyyttä tai mistä nämä ehdot tulevat. Nykypäivänä kuuluu näyttää siltä ja tältä, tehdä niin  ja niin paljon töitä, vapaa-ajalla olla ensiluokkainen kaikessa siinä mitä tekee. Ei ihme että koko homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa jos löysää ei ole missään kohti. Sitten sitä kokee repsahtavansa ja olevansa jollain tapaa huono ja kelvoton pään ottaessa "pakkolomaa" suorittamisesta kun ei kykenekään vastaamaan omiin vaatimuksiinsa. 

Helposti kaiken sekasorron ja vaatimusten keskellä unohtaa kuunnella itseään ja vain puskee eteenpäin. Itse huomaan kierrosten nousevan viimeistään siinä kohti kun kivakin tekeminen alkaa tuntua siltä että pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Kuten minulle rakas harrastus, vlogin kuvaaminen. Huomaan ottavani pieniä paineita siitä että saisin enemmän seuraajia ja tilaajia kanavalleni ja koen että tekemäni videot eivät ole riittävän hyviä kun en pääse itselleni asettamiin tavoitteisiin. On suorastaan pelottavan helppoa arvottaa itseään tekemisen kautta ja piiskata itseään jos ei asiat tapahdukaan sillä vauhdilla kun haluaisi, puhumattakaan siitä että tulekin takapakkia.

Lääkkeeksi "pakkosuorittamiseen" olen opetellut vetämään muutaman kerran syvään henkeä ja tietoisesti rauhoittamaan itseäni ja muistutan itselleni lempeästi että elämä soljuu eteenpäin siitä huolimatta vaikka en juuri nyt pääsisikään niihin tavoitteisiin joita itselleni asetan. Tavallaan sovin itseni kanssa että unohdan numeraaliset arvot ja keskityn siihen mikä tuntuu kivalta, eli itse tekeminen. 

Samaa olen soveltanut kehoni kanssa ja kas, se on toiminut. En laske kaloreita, en käy vaa'alla kuin satunnaisesti, liikun niinkuin hyvältä tuntuu oman jaksamisen ja mielentilan mukaan ja syön kun on nälkä, enkä kellon tarkasti niinkuin ennen. Lopputuloksena tässä kohti vaatteet tuntuvat jo hieman väljemmiltä ja mielikin on parempi kun en ota paineita "pitäisi"- osastosta vaan teen pieniä valintoja päivittäin. Keskityn enemmän siihen miltä kroppa ja mieli tuntuu kuin siihen mille se näyttää tai paljonko se painaa. Sillä, paljonko painaa tai mille näyttää ei ole väliä jos jatkuvasti on huono olla nahoissaan ja mieli on matala.

Vetäkäämme henkeä. Kaiken ei tarvitse olla valmista heti ja on ihan ok jos ei aina ole ok.