Onko blogin kirjoittaminen ollutta ja mennyttä? Vieläkö näitä luetaan? Tällaista mietin ja ajattelin vähän kirjoittaakin kun ulos ei nyt ole vielä menemistä, viitaten koronapotilaan statukseeni.
Aloitin pari vuotta sitten videoblogin koska tuntui että kirjoitetut blogit ovat menneen talven lumia. Mutta toisaalta tuntuu siltä että ihmisillä on tarve keskittyä muuhunkin kuin videoihin tai kuviin. Kaivataan sitä että aina ei tarvita ääntä tai liikkuvia kohteita. Kirjoitetut sanat ja ajatukset ovat siinä mielessä kivoja että niille voi itse antaa äänen ja käyttää mielikuvitusta; kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua ja valmiiksi editoitua.
Toki, vlogissa on omat hyvät puolensa, se on nopeaa viestintää mutta kuulijan tai katsojan kannalta ehkä hieman tylsää; viitaten valmiiksi pureskeltuun sisältöön.
Tälle blogille tuli juuri kymmenen postauksen rajapyykki. Teki mieli kirjoittaa, sillä myös kertojalle tekee ihan hyvää oikeasti pysähtyä miettimään mitä sanoo. Jokainen sana vaatii kuitenkin vähän enemmän aikaa kirjoitettuna kuin puhuttuna. Sillä ajalla saattaa jopa pysähtyä ajattelemaan.
Terveyden näkökulmasta pysähtyminen tekee meille hyvää. Eikä ajattelukaan ole suinkaan pahitteeksi.
Näin ollen uskon, että blogeja tullaan näkemään ja lukemaan jatkossakin, ihmiset kun tuppaavat kyllästyä kulloinkin vallalla olevaan mediaan ja aina etsitään uutta. Uskon että kirjoitettu kieli ja ajatukset ovat sen verran syvällä meissä että ne eivät koskaan katoa.
-Anu-
Kommentit
Lähetä kommentti
Kysyttävää, ihmeteltävää, muuten vain sanottavaa? Heitä kommentilla!