Juhannus taputeltu ja lomalle lomps, miten kävikään Superdieetin?

Mitäpä sitä selittelemään. Superdieetihkö alkoi hienosti mutta Superhelteinen Juhannus vei voiton. Tuli lipiteltyä valkkaria, grillattua ja mutusteltua leipää retkieväänä lauantaina Isojärven Kansallispuistossa. Energiamääriä en uskalla edes arvailla, mutta sentään on tullut myös kulutettua aika mukavasti. Pyöräiltyä, uitua, liikuttua luonnossa patikoiden.

Samalla tavalla edettiin kohti kesälomaa, kävin ystäväni kanssa ulkona syömässä ja juhlimassa alkavaa lomaa.

Eli todettakoon että homma floppasi oikein komeasti ja pahaa pelkään että kesälomalla ei dieettikuviot onnistu sen paremmin. Tunnen itseäni sen verran hyvin että lomalla on parempi keskittyä siihen että ei tulisi lisää. Tarkoitus on päästä pyöräilemään paljon sekä maastossa että maantiellä ja pitää ruokavalio balanssissa; sekä välttää ylilyöntejä. Voisi ehkä sanoa, että etenen varovaisen optimistisesti loman ajan, suunnittelematta liikaa ja pakottamatta itseäni mihinkään, saatikka odottamatta itseltäni liikaa. Työelämä ja arki on kuitenkin niin vahvasti suorituskeskeistä ja odotuksiin (omiin että muiden) vastaamista että haluan antaa itselleni hetken olla juuri niinkuin huvittaa. Juuri nyt huvittaa istua parvekkeella katsomassa auringonlaskua ja kirjoittamassa. Tosin alkaa jo hieman olla takki tyhjä tältä päivää.

Odotettu kesäloma alkoi tänään ja huomenna on ensimmäinen kokonainen vapaapäivä. Valmiiksi tehty smoothie odottaa jääkaapissa ja suunnittelin käyväni aamu-uinnilla ennen aamupalaa ja kahvihetkeä parvekkeella. Sen pidemmälle en ole suunnitellut, eikä ole tarvettakaan, katsotaan sitten mikä tuntuu hyvältä. Sitähän varten loma on.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loman päätteeksi puntarille ja miten aloitan elämäntapamuutokseni?

En edes muista koska viimeksi olen käynyt vaa'alla. Tänään kuitenkin sain itseni sille houkuteltua ja voihan sen arvata että tulos ei nyt varsinaisesti mieltä ylentänyt, mutta ei nyt yllättänytkään. Paino ei itselleni ole niin tärkeä tavoite, enemmän olen innostunut siitä miten paljon paremmin voi ja jaksaa kun on vähän vähemmän ylimääräistä massaa ympärillä. Jo ihan niinkin yksinkertainen ja essentiaali asia kun hengittäminen on helpompaa. Puhumattakaan siitä että pitäisi liikkua reippaasti ja happea olisi hyvä saada keuhkojen täydeltä. Lihominen on pirullista, sitä pikkuhiljaa sopeutuu siihen että on pikkuisen pullukka. Niin kauan kun vaatteet, jopa ne löysimmätkin mahtuvat päälle ilman että olo on kuin kinkkurullalla, asian voi vielä sivuuttaa jotenkin. Tai kieltää, taputella, uskotella itselleen että äkkiäkös pari kiloa saa pois. Ja sitten sujuvasti unohtaa koko jutun ja jatkaa samaan malliin kunnes huomaa että vaatteet eivät kertakaikkiaan mahdu päälle. Isoin juttu on se että

Lue lisää

Minäkö vyötärölihava?

Olen kesälomalla. Ollut jo kolmisen viikkoa ja tänään todettuani etten saanut ahdettua vaellushousuja (edes niitä isoimpia) päälleni, aloin etsiä uusia. Löysikin kivoja malleja Luhdalta ja aprikoidessani kokoa päädyin mittaamaan vyötärön ympärysmittani. Pyhä Jysäys ja Turusen pyssyt, 90cm! En olisi uskonut että tässä on käynyt näin että olen virallisesti, perkele, vyötärölihava. Miten hitossa tuo on noin paisunut? Hormonit? Alkoholi? Herkuttelu? Annoskoot? Väärä annostus ja ajoitus? Liian vähäinen liikunta? Vai kaikki yhdessä? Oli miten oli, nyt ollaan siinä pisteessä että on pakko alkaa tekemään asialle jotain jo ihan terveydenkin kannalta. Damn. Olen periaatteessa suht aktiivinen, arkiliikuntaa tulee paljon jo työmatkalla kun kuljen fillarilla duuniin, mutta olen kieltämättä perso herkuille ja annoskoot ovat karanneet käsistä. Kesällä on tullut lisäksi tissutettua turhan paljon, se myönnetään. Taidan olla myös aika mukavuudenhaluinen. Kukapa ei olisi. Mutta selitykset sikseen. Synni

Lue lisää

Wanhat postaukset ja häpeä epäonnistumisesta.

Myönnetään, en ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Viimeinen lässähtänyt laihdutuskuuri (en pidä tuosta sanasta.) loppui kuin kuuluisa kanan lento ja luovutin totaalisesti. Ja niin loppui myös kirjoitusinto. Olkoon koko paska, en halunnut enää nähdään vanhoja postauksia enkä nähdä omaa saamattomuuttani. Hävetti ja hävettää edelleen; ei tosin enää niin paljon sillä palautin postaukset julkisiksi. Ne ovat kuitenkin osia matkasta, niitä joista on opittu. "Ei näin."- voisi olla se oppi. Kauhealla tohinalla projekti alkuun ja sitten ei jaksakaan kun motivaatiota ei enään ole. Kun innostus loppui, loppui kaikki. En ajatellut että miten jatkumo saadaan pysymään myös silloin kun ei tunnu motivoituneelta ja kaikkivoipalta. Vastaus on, rutiineilla ja pienillä muutoksilla kerrallaan jotta ne pysyvät helposti myös silloin kun kaikki on perseestä. Aina ei voi olla ihan hirveä draivi päällä, se että sitä ei ole, on ihan inhimillistä eikä siinä ole mitään hävettävää. Tässä sitä ollaan.

Lue lisää

Kymmenen kilon kurimus

Hae tästä blogista